Jarkko Haimi on entinen pankkirosvo, joka on viettänyt elämästään 22 vuotta vankilassa. Käyn hänen kanssaan keskustelun, jonka julkaisen tässä oman podcastini ensimmäisenä jaksona.

Jarkko kuvaa keskustelussa itseään herkäksi ja ylivilkkaaksi pojaksi, jolle eivät annetut rajat riittäneet. Tunnistin kuvauksesta itseni. Miksi Jarkko eli niin kuin Jarkko eli ja miksi jotkut menestyvät? Jos tarinan yksityiskohdat häivyttää, voisi Jarkkoa ajatella yritteliäänä tyyppinä, joka ei vähästä lannistu. Olisiko Jarkko toisenlaisella elämänkaarella löytänyt itsensä Slushin lavalta pitchaamassa omaa startuppiaan tai sivaltelemassa vakituiselta kolumnipaikalta kirjoitellen?

Tämä keskustelu osoittaa myös avoimeen ja elävään ihmeeseen ihmisessä: miten on mahdollista muuttua yhdenlaisesta toisenlaiseksi? Miten päästä itsestään yli? Miten on mahdollista, että vaikka Jarkko oli rikollinen, niin tiistaina edessäni istui karismaattinen, mukava, kiltti, veikeä ja vitsaileva ja ennen kaikkea rakastava mies? Miten lakata olemasta jotain, joka on itselle ja muille myrkkyä ja sitten: miten olla hyvä?