Tänään vieraanamme pappi ja räppäri Lauri Kemppainen.

Keskustelemme esimerkiksi siitä, mitä merkitystä on kristinuskon opinkappaleilla ja mitä filosofi Wittgenstein oikeastaan tarkoitti sanoessaan, että siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava. 

Kysyin Laurilta myös, mitä hän kysyisi Jeesukselta, jos voisi viettää hänen kanssaan viisi minuuttia.

Keskustelussamme viittaamme kirjoihimme:

Lauri Kemppainen: Rukoileva kädellinen (Perussanoma, 2013)

Kati Reijonen: Iso ajatus. Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus? (Atena, 2018).

Viittaan myös seuraavaan Ylva Eggehornin runoon Pannaanko tasan? 

Oli tavallinen päivä, me istuimme keittiössä, meillä oli pullo Coca Colaa

Jeesus ja minä, oli kuuma ja pöly leijui auringossa:

Pannaanko tasan hän sanoi, meillä oli pikku-ranskis myös,

me söimme ja katsoimme toisiamme pitkään auringonsavun läpi

ei pelottanut edes kun hän lähti pöydälle jäi tyhjä pullo ja muruja: tavataan

hän sanoi

ja minä näin sen selvän värinän hänen askelissaan joka merkitsi: nyt

mutta sitten tajusin mitä se kaikki merkitsi sinä päivänä

Ei ollut rumpuja eikä jyrinää

ei kellojen pompotusta eikä kova tuuli levitellyt lippuja

eikä silmät selällään kuunneltu suuria sanoja:

oli vain jotain mitä pantiin puoliksi tai sillä lailla ja oltiin

samassa paikassa mutta omatkin vuoret oli tallella

oli oma elämä vaikka se jotenkin katosi

ja läheisyyden koki selvänä (olen hämmentynyt)