Kesäiltana jurrissa istuin miltei hengetönnäolin eksynyt ja onneton, vaikka en sitä myönnäolit jättänyt minut ja yhtään en voi sinua siitä syyttääalitajuisesti kai tahdoin itseäni nöyryyttää

Vääjäämättömästi olimme kulkeneet kohti umpikujaarakkautemme ränsistyessä The Pogues soi päässäni lujaaen käsittänyt kuinka suunniltaan käytökselläni sinut sainkaanyön voima minussa vallan otti myös kirkkaaseen päiväsaikaan

Nyt konttasin pitkin hiekkateitä, ojassa välillä käydenvakaana tavoitteenani, että saisin eteeni tuopin täydenoutoa kuinka niin janottaakin, vaikka juonut on viikon kuin sienimistä hyvänsä lisää vain saada voin, sinne on käyvä tieni

Kuin majakka etäisyydessä häämötti valo kutsuvastikohti kiintopistettä suuntasin kulkuni kiihkoisastivaikka läkähtymäisilläni läähätin, suuni vääntyi jonkinlaiseen hymyynja voimanrippeillä viimeisillä harhailin sisälle hämyyn

Voi sitä riemua kun kolpakon pöytään kannettua sainse nousi katonrajaan asti, ulvoin syvältä sielustainpiisasi seuraa sekalaista, kahjoja ja jokunen vajaamonensorttista lipojaa ja selkääntaputtajaa

Kuin maanpäällinen taivas oli kapakan pöytä tuoja enkelit lohdun ja unohduksen viimein tulivat luoaikani jossain toisessa ulottuvuudessa ihanassa unessa uinkunnes lopulta havahduin

Vastenmielinen, houruisa pubi vieraassa kaupunginosassa, jukeboksissa Paranoidpakokauhu pääni valtasi: täältä on päästävä poisen muista saati ymmärrä, mitä siellä edes teinja kun ovelta taakseni vielä vilkaisin, nurkkapöydässä istui Shane