Majakkataivaansinessä hiukan harmahtavaabetoniseinäkaikuva kartanominä olen tässäelämäni on avaruuslaivamatkallasinussa

Kuka käski sylkeä peiliä päin?Siellä on vain harmiton kummajainenjoka ei kuule, ei kuuntelese, vaikka näkee kaiken, ei puhu pahaa

Ulkona ulvoo vettäriutuva makuuasentoniin ihanan tiedoton oloTämäkö suuri kauneus?Silmät kiviä!…ja sateen jälkeen on helppo hengittää

Tuoksuva maatuoksuvat puistotme molemmat sulamme muodottomiksisitten maailmavoi olla sama asiakuin sääresija naksahtelevat nilkkasi

MARKO JOUSTE: kehärumpu, virsikannel, barokkikitara ja teorbiJUKKA KOKKONEN: laulu