Mihin ryhtyisit, jos saisit tietää kuolevasi, ja aikaa olisi jäljellä rajallisesti? Keneen ottaisit yhteyttä? Mitkä asiat toteuttaisit? Mitä haluaisit maailmalle kertoa? Kenen kanssa haluaisit lopun aikasi viettää?

Jos tietäisit kuolevasi, jättäisitkö työn jossa näivetyt? Seuraisitko kutsumustasi, uskaltaisitko riskeerata enemmän, antaisitko vihdoinkin tunteen mennä järjen edelle?

Jos tietäisit kuolevasi, avaisitko suusi sellaisissa hetkissä joissa olet tähän asti pysytellyt hiljaa? Uskaltaisitko puolustaa tärkeitä asioita muutenkin kuin vain ajatuksissasi? Pyrkisitkö saamaan aikaan muutoksen, edes pienen? Jos tietäisit kuolevasi, osaisitko silloin ajatella, että ei ole mitään menetettävää, ja että tärkeiden asioiden puolesta kannattaa taistella?

Jos tietäisit kuolevasi, tekisitkö sovun niiden kanssa, joiden kanssa ajauduit välirikkoon? Pystyisitkö antamaan anteeksi ja päästämään irti katkeruudesta? Antaisitko mahdollisuuden asioiden korjaamiselle ja haavojen paranemiselle?

Jos tietäisit kuolevasi, pystyisitkö viimein hyväksymään menneisyytesi ja elämään sitä elämää jonka olet saanut? Myöntäisitkö, että kaikki ei aina mennyt niin kuin toivoit, mutta koko elämä ei mennyt siitä pilalle?

Katsoisitko peiliin ja opettelisit kerrankin rakastamaan näkemääsi? Lopettaisitko itsesi piiskaamisen? Lopettaisitko häpeämisen? Uskaltaisitko viimein olla rehellinen itsellesi?

Olisitko valmis oikeaan rakkauteen? Sellaiseen, jossa antaisit toisen nähdä sinut haavoittuvana, sisimpään asti paljaana ja kaikin tavoin hyväksyttävänä? Rakastaisitko toista ihmistä, vaikka se tekeekin sinusta haavoittuvan? Hyvästelisitkö pelon, antaisitko ihmeelle mahdollisuuden tapahtua?

Me elämme kuin aikaa olisi käytettävissä rajattomasti. Silti jokainen eletty tunti, päivä ja viikko ovat lopullisesti mennyttä. Niitä ei saa takaisin. Aikaa ei voi säästää.

Jos tietäisit kuolevasi, tuhlaisitko yhä päiväsi haahuiluun ja iltasi facebookissa roikkumiseen? Ruokkisitko katkeruuttasi, hukuttaisitko edelleen surusi viinaan, pettäisitkö puolisoasi, jäisitkö suhteeseen jossa olet onneton?

Vai uskaltaisitko viimeinkin tehdä ihan oikeita muutoksia sille ajalle, joka jäljellä on? Uskaltaisitko yrittää olla onnellinen?

Mihin sinä ryhtyisit, jos saisit tietää kuolevasi, ja aikaa olisi jäljellä rajallisesti?

Ryhdy siihen heti, sillä sinä kuolet. Aikaa on jäljellä rajallisesti.

Toivottavasti vielä paljon, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Me emme tiedä paljonko päiviä on jäljellä. Vuodet menevät nopeasti, ja silmänräpäyksessä tämä kaikki on joka tapauksessa ohi. Nyt on se hetki, jolloin sinun pitää elää.

Muutamat ohikiitävät silmänräpäykset ovat niitä, joissa kaikki tärkeä alkaa. Kun yhtäkkiä tiedät, mitä sisimmässäsi haluat. Kun yhtäkkiä näet selkeästi. Kun uskallat, vaikka pelottaa. Kun katse kohtaa katseen ja syntyy yhteys. Kun vatsanpohjasta kouraisee, kun kupeissa vihloo, kun sydän hakkaa. Kun hengitys salpautuu. Kun retkahdat pyörteeseen ja annat vaan mennä, tietämättä mihin se johtaa. Niissä muutamissa hetkissä on kaikki. Niissä hetkissä on elämä.

Älä anna sen lipsua käsistäsi.

Tämä on viimeinen Marian mielestä. Suuri kiitos kuuntelijoille ja lukijoille!