Muistatko tarinan Damokleen miekasta?

Siinä hallitsija Dionysioksen palvelija Damokles ihaili isäntänsä rajatonta valtaa, ja sanoi hallitsijaa onnekkaaksi. Näyttääkseen, millaista valta on, hallitsija päästi Damokleen yhdeksi päiväksi omalle paikalleen.

Illallisella, yltäkylläisen päivän päätteeksi, valtaistuimella ollut Damokles vilkaisi yläpuolelleen, ja näki valtavan miekan roikkuvan päänsä päällä vain hevosen häntäkarvan varassa. Damokleelta katosi ruokahalu, kun hän ymmärsi, miten helposti vallan voi menettää.

Vertaus miekasta sopii paitsi valtaan, myös rakkauteen.

Rakkauden kautta voi tuntea mielettömän ja selittämättömän onnen tunteen. Jokainen meistä toivoo sitä omalle kohdalleen. Ken muuta väittää, valehtelee.

Rakastumisen tuomalle onnelle ei ole hintaa. Voidakseen siitä nauttia, on kuitenkin uskallettava antautua kokonaan. Siitä huolimatta, että mitään takeita ikuisesta rakkaudesta ei ole. Vaikka mitä luvattaisiin, onni voi rikkoutua. Jokainen sydämensä peliin paneva asettuu kuin kattoon ripustetun miekan alle.

Kun rakkaudessa on kaikki hyvin, miekkaa ei edes muista, saati huomaa. Kaikki tuntuu ihanalta ja jännittävältä. Tuntuu, että mikään ei voi uhata rakkautta. Rakastava ja vastarakkautta saava ihminen on voittaja, jolle maailma hymyilee.

Jos rakkaus käy uhatuksi, yllä roikkuvasta miekasta tulee piinaavan tietoiseksi. Kun valvoo öitä epävarmana omista tai toisen tunteista, tai kun kantaa huolta yhteisestä tulevaisuudesta, tuntuu siltä kuin kaikki todellakin olisi vain hiuskarvan varassa.

Ja sitten jos syystä tai toisesta käy niin, että rakkauden menettää, tuottaa se valtavan tuskan ja pettymyksen. Rakkauden putoava miekka halkaisee sydämen, ja paraneminen kestää kauan.

Mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän voi menettää. Mitä isommin on rakkaudessa saanut, sitä pahemmin rakkauden loppuessa sattuu.

Kun haavat vähitellen lakkaavat vuotamasta ja alkavat arpeutua, on helppo päättää, että ei halua enää ikinä mitään vastaavaa. Miksi suostuisi sellaiseen, joka voi satuttaa niin pahasti? On helpompaa ja turvallisempaa olla yksin. Ei enää riitaa, tuskaa, menettämisen pelkoa tai surua. Rakkaudessa pettynyt muuttuu helposti varautuneeksi ja pelokkaaksi, eikä halua antautua moiselle kivulle uudelleen.

Silloin sydän on turvassa. Tai niin sitä luulee.

Kunnes huomaa, että yksinäisyys raapii sydäntä samalla tavalla kuin Damokleen miekan terä päälakea.

Rakkaus on elvyttävä keidas, makeaa vettä janoiselle, lepopaikka väsyneelle. Se vetää puoleensa niin paljon, että jossain vaiheessa sille antaa taas luvan. Tietäen samalla, että niin on jälleen miekka ripustettu kattoon odottamaan mahdollista putoamista.

Se on valtava riski.

Mutta rakkaus on mielestäni riskin arvoinen.

Meidän ei pidä kauhistua katossa roikkuvaa miekkaa Damokleen tavoin. Kyllä, miekka voi pudota. Mutta muista: miekan ripustus voi myös kestää. Loppuun asti.

Ja se on ylivoimaisesti parasta mitä voi kokea.